Nuorena opiskelijana on vielä niin paljon aikaa itselleen, että on helppo keskittyä esittämään mahdollisimman erikoista yksilöä. Iän myötä ja työelämään astuttaessa se aika vähenee ja on pakko kiinnostua ihan vain normaaleista asioista kuten työssäjaksamisesta, laskujen maksamisesta, parisuhteesta ja lopulta perheestä.

Todellisuudessa markkinavoimat epävakaudessaan saattavat tehdä siitä kalleinta viskiä juovasta herrasmiehestä viikon vanhaa maitoa ryystävän laitapuolenkulkijan.

Loppujen lopuksi ihmiset ovat todella katkeria toisten saamasta huomiosta, saivat nämä sitä sitten ulkonäöllään, rahalla tai hauskuudellaan.

Vaikka ketään ei saisi tuomita yhtään mistään, suurin osa meistä kuitenkin tuomitsee ja lokeroi muita päivittäin, jopa huomaamattaan.

Suomessa on usein tehtävä töitä ystävystymisen eteen, kun ulkomailla ihmiset tunkeutuvat väkisin elämääsi.

Meissä kaikissa asuu pieni lapsi ja typeriä, yksioikoisia mielipiteitä jos niille vain annetaan tilaa.